Helena. Sinä sallit siis käyttää vaimoasi vastaan sellaisia aseita?

Granville. Kysymys ei ole siitä, mitä minä sallin, vaan siitä, mitä maailma sanoo tästä. Kaikki tietävät, että tuo nuori mies rakasti sinua, ennen kuin menit minun kanssani naimisiin. Kaikki tietävät, että hän juuri siitä syystä karkasi ja rupesi tavalliseksi työmieheksi. Nyt hän on tullut takaisin insinöörinä ja lentokoneen kapteenina, ja minä olen tavannut teidät karkaamisaikeissa. Mitä luulet kaikesta tästä sanottavan?

Helena. Se on minulle samantekevää. Minulle on tärkeätä vain hänen henkensä pelastaminen. Kaikki nämä vuodet minä olen ollut toimettomana ja antanut sinun hallita maailmaa mielesi mukaan, mutta jos sinä nyt ryhdyt tähän rikokseen, ja otat häneltä hengen, niin minusta tulee sinun leppymätön vihollisesi. Sinä luulet kenties voivasi uhmata minua, mutta minä vakuutan sinulle, että on tuleva päivä, jona kadut tekoasi.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Lumley-Gotham. Henkivartijoita.

(Kuuluu torventörähdyksiä, minkä jälkeen henkivartijoitten seuraamana Lumley-G. syöksyy huoneeseen).

Lumley-G. (kiihtymyksestä hengästyneenä). Granville!

Granville. Mitä nyt?

Lumley-G. Katsokaa! Taaskin radiumiitti. Minä en tahdo olla mukana tässä puuhassa.

Granville (ottaa L.-G:n kädessään pitämän sanomalehden, lukee). »Tänä iltana näytti professori Holcomb tiedemiestovereillensa ja Yleismaailmallisen sanomalehtiliiton edustajalle ilman pitävästi suljetun kvartsipullon, jonka kemiallinen rakenne on...» — Mikä tällä sitten on vikana?

Lumley-G. Jatkakaa! (Osoittaen lehteen.) Toiselta palstalta — tuosta.

Granville (jatkaa lukuaan). Ainoa vaikeus on, että X-radiumiittia, jonka nimen keksijä on aineelle antanut, ei voida kontrolloida. Se saatiin syntymään tyhjässä astiassa. Jos se sattumalta joutuisi ilman yhteyteen, tulisi siitä olemaan kauheammat seuraukset kuin yksikään ihminen osaa kuvitella. Pulloa säilytetään puuvillaan käärittynä, ja yksi laboratorion asistenteista vartioitsee sitä päivin ja öin. Professori selitti, että jos pullo särkyisi, olisi seurauksena kaiken elimellisen elämän häviäminen maan pinnalta. (Puhuu.) Tämähän on mieletöntä.

Lumley-G. (kauhuissaan). Jos tuo pullo nyt särkyy, saan minä surmani.

Granville. Mutta sehän ei voi olla totta!

Lumley-G. Se on totta! Jatkakaa!

Granville (lukee). Tämän osoitti sitovalla tavalla todeksi se surullinen kuolema, joka kohtasi professori Clarkia. Kuten muistetaan, oli professori Clark juuri kokeilemassa aivan vähäisellä radiumiittimäärällä ja sai surmansa, kuten kaikki muutkin laboratoriossa olleet. Vain pieni tomukasa oli jäänyt sille paikalle, jossa professori oli seisonut.

Lumley-G. Ajatelkaa! Minustakaan ei jäisi muuta kuin tomukasa. Ja mitä he aikovat tehdä sillä aineella? Antaa merkkejä Marsiin!

Granville (jatkaa lukitaan). Professori Holcomb oli toivonut, että X-radiumiitin avulla voitaisiin vastata niihin merkkeihin, joita viimeisten kymmenen vuoden kuluessa on saatu Marsin asukkailta. Nyt täytyi professorin kuitenkin myöntää, että hänen ponnistuksiaan ehkäisi sama vaikeus joka tuotti tuhon professori Clarkille ja hänen apulaisilleen, nimittäin että kaikki kokeet ovat osoittaneet mahdottomaksi saada radiumiittisäteitä kohoamaan korkeammalle kuin neljännesmailin päähän maan pinnasta. Ne saattavat kyllä kulkea 8—10 tuhatta kertaa maan ympäri, mutta eivät erkane maasta mainitsemisen arvoisen matkan päähän.

Lumley-G. Oletteko ennen kuullut moista mielettömyyttä?

Granville. Me järjestämme kyllä tämän asian. (Menee langattomaan puhelimeen.) Keksintöjen osasto. Poliisitoimisto. Granville puhuu. Lumley-Gothamin erikoismääräys. Ilmoittakaa laboratoriossa oleville asiamiehillenne, että heidän on otettava paikka valtaansa. Vangitkaa heti professori Holcomb ja kaikki muut siinä rakennuksessa olleet ja pitäkää heitä ankarasti vartioituina, kunnes saatte uusia määräyksiä. Estäkää uutisten levittäminen näistä toimenpiteistä. (Tulee takaisin.) Kas niin, se riittää. Ja nyt, herra Lumley-Gotham, älkää enää yhtään välittäkö koko jutusta. Minä kyllä hoidan tämän asian.

Helena (joka edellisen keskustelun ajan on ollut syrjemmällä, astuu esiin). Isä, minä tahdon nyt puhua sinun kanssasi.

Granville. Minä olen jo sanonut, että te ette saa kuunnella häntä.

Helena. Isä, kuuntele minua.

Granville. Muistakaa lääkärin määräys.

Lumley-G. (valittaen). Voi, voi, voi! Mitä tämä merkitsee? Enkö minä saa olla rauhassa omien lasteni hyökkäyksiltä? (Samassa soi kello kovasti.) Mitä se on?

Granville. Minä otan selvää. (Menee langattomaan -puhelimeen. Hetken perästä havaitaan hänen kasvoillaan hämmästys.) Mitä?

Lumley-G. (joutuen jälleen kauhuun valtaan). Mitä nyt? Mistä on kysymys?

Granville. Odottakaa! (Kuuntelee vielä jonkin aikaa, sitten tulee pois puhelimen luota.) Professori on tullut hulluksi! Hän kieltäytyy luovuttamasta keksintöään. Hän on sulkeutunut työhuoneeseensa ja selittää, että hän joko suorittaa työnsä loppuun saakka tai lyö pullon rikki.

(Hetken hiljaisuus. Kaikki tuijottavat Granvilleen.)

Lumley-G. (kuiskaten). Mitä meidän on tehtävä?

Granville. Poliisit koettavat päästä häneen käsiksi, mutta pelkäävät räjähdystä.

Lumley-G. Käskekää heidän luopua yrityksestään. Ruvetkaa neuvotteluihin hänen kanssaan!

Granville (jälleen puhelimen luo). Sanokaa asiamiehillenne, että heidän on luovuttava yrityksestään... Jättäkää hänet rauhaan. Odottakaa uusia määräyksiä. (Vaiti, edelleen puhelimen ääressä.) He ilmoittavat, että professori ei luota heihin. Hän ei tahdo enää neuvotella.

Lumley-G. (alkaa väännellä käsiänsä. Seuraavien vuorosanojen aikana hänen epätoivonsa kehittyy äärimmilleen). Kas niin, kapinoitsijoita! Yhä uusia kapinallisia. Laupias sallimus, enkö minä milloinkaan pääse murheistani? Ensin kapinoivat työläisten ammatilliset järjestöt. Sitten insinöörit. Sen jälkeen minun omat lapseni, kaikki ovat kapinallisia! Ja he tahtovat tappaa minut! Herra Jumala, miksi minulle tämän teit? (Huutaa.) Apua! Apua!

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Lumley-Gotham nuorempi.

Lumley-Gotham nuor. (syöksyy huoneeseen vartijain kielloista huolimatta). Mikä hätänä? Isä, mikä sinun on?

Lumley-G. (kiinnittämättä huomiota poikaansa ojentelee käsiänsä taivaan puoleen). Jumalani, miksi laskit tämän taakan minun hartioilleni? Miksi et antanut minun elää köyhänä miehenä ja nukkua vaikka maantien ojassa — kunhan vain saisin nukkua? Mitä sinä tahdot minun tekevän?

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Eloise.

Eloise (tullen nopeasti juhlasalista). Mitä on tapahtunut?

Lumley-G. Eräs professori on tullut hulluksi. Hän aikoo muuttaa meidät kaikki maan tomuksi!

Lumley-G. nuor. Miksi et tee mitään, isä?

Lumley-G. Mitä minä voin tehdä? Granville, ettekö voi neuvoa minulle jotakin?

Granville (joka muitten yhä ollessa hädissään on vähitellen saanut takaisin entisen välinpitämättömän ilmeensä). Voimmehan kysyä Jessupilta.

Lumley-G. Aivan niin.

Lumley-G. nuor. Jessup! Missä on Jessup? Jessup! Missä on Jessup? (Rientää oikealle huutaen mennessään.) Jessup! Jessup!

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Lumley-Gotham nuorempi. Vähitellen kalkki.

Lumley-G. (kävelee edestakaisin epätoivoissaan). Kauheata! Kauheata! Kuinka hirveä on rikkaan miehen kohtalo! Miksi minä en saanut syntyä köyhänä.

Arkkipiispa (tullen juosten paikalle). Mitä on tapahtunut? Mitä minä kuulin ilmaan räjäyttämisestä?

Lumley-G. (voihkien). Minun olisi pitänyt ymmärtää, että mies voi ryhtyä mielettömyyksiin. Miksi te ette aavistanut sitä, Granville?

(Kaikkialla vierasten joukossa on syntynyt kauhua, sillä tieto on nopeasti levinnyt.)

Reginald Simpkins (tulee esille surkeana). Voi, minne me voimme pelastua? Mihin me menemme?

Rva Lumley-Gotham (samoin). Murhaajia! Murhaajia!

Granville (mennen puhelimen luo). Halloo, kuuluuko jotakin uutta? (Syntyy hetkeksi yleinen hiljaisuus.) Vai niin, ei vielä mitään.

Lumley-G. Kauheata! Kauheata!

Reginald. Tulkaa, menkäämme alas!

Eloise. Mitä se hyödyttäisi?

Sarita (syöksyen salista). Tuli on irti! Tuli on irti!

(Syntyy yleinen hämminki, jonka kuluessa toistellaan sanoja: »Tulipalo» ja »tuli irti». Silloin tulee kiireisesti sisälle de Puyster).

de Puyster (koettaen päästä puhelimen luo). Palaa! Missä palaa? (Puhelimessa.) Halloo, Yleismaailmallinen Sanomalehtitoimisto. Valtiollinen osasto. Puyster puhuu. Kuulin huhun, että huvipalatsi palaa. Julkaiskaa siitä heti lisälehti. Minä hankin huhulle vahvistuksen, jos voin. (Kääntyen vieraitten puoleen, jotka ovat hälisseet koko ajan, mutta ei kuitenkaan kovaa, että olisivat estäneet Puysterin sanoja kuulumasta). Olkaa ystävällisiä ja sanokaa, missä tulipalo on. Minä olen reportteri, minun täytyy tietää uutiset.

Rva Lumley-G. (kovasti hermostuneena). Eikö kukaan voi sanoa, mitä meidän on tehtävä?

Lumley-G. (tarttuen Granvilleä käsivarteen). Ajatelkaa, ajatelkaa nyt! Minä olen aina luottanut teihin. Te voitte varmasti antaa meille neuvon.

Granville (joka jo hetken on seisonut mietteissään, pienen vaitiolon perästä). Sanomalehdessä kerrottiin, että nuo säteet kohoavat vain hiukkasen yläpuolelle maan pinnan. Jos nousisimme lentokoneeseen.

Toiset (katkonaisina huudahduksina). Tietysti. — Lentokoneeseen. — Aivan niin. — Ylös ilmaan.