Rva L.-G. (ottaen käsikirjoituksen runoilijalta). Kiitos, Reggie.

Reginald Simpkins. Minä toivon saavani tilaisuuden lausua sen teidän vieraillenne. Muuten Eloise ja minä olemme saaneet valmiiksi menuetin, jonka te meille suunnittelitte: Haluatteko nähdä meidän esittävän osan loppunäytöksestä? (Alkaa tepastella omituisia tanssiaskeleita, jolloin kääntyy selin, eikä huomaa, että rva L.-G. poistuu taustalle. Hetken kuluttua hän kääntyy, huomaa asian laidan ja nolostuu. Toiset vieraat ilostuneita.)

(Yleisen iloisuuden ja juuri alkaneen puheensorinan katkaisee äkillinen ja räikeä torven toitotus.)

Eloise. Hyi, kuinka inhoittavaa!

Sarita. Eikö hän nyt olisi voinut jättää meitä rauhaan tänä iltana?

Arkkipiispa. Rakas nuori nainen, kyllä kai hänen sallitaan katsella tätä Huvipalatsia, jonka kustannukset hän on itse suorittanut.

Sarita. Katselkoon vain, mutta älköön hätyyttäkö vieraitaan kuin lampaita.

(Kaikki muut paitsi Granville menevät taustalle.)

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Granville, Lumley-Gotham, kolme vartijaa, palvelijoita, myöhemmin Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup.

(Aluksi kuuluu vielä pari torven toitotusta, vaikka ei niin kovaa ja vihlovaa kuin äsken, sitten astuu sisälle kolme vartijaa, jotka nuuskivat tarkasti joka nurkan minkä jälkeen jäävät seisomaan yksi kullekin ovelle.)

Lumley-Gotham (tulee oikealta. Hän on vanha, laiha, kaljupäinen ja hampaaton mies, jonka kasvot ovat terävät ja kokoonkutistuneet. Hänen luonteensa pääominaisuuksia ovat ahneus ja pelkuruus, varsinkin viimeksimainittu. Liikkuessaan hän kurkistelee kaikkiin suuntiin, eikä koskaan astu monta askelta kääntymättä hermostuneena katsomaan taakseen. Häntä taluttaa sisälle kaksi palvelijaa. Hän vaipuu väsyneenä ja huoaten istumaan isoon nojatuoliin oikealle.)

Granville (astuen esiin hymyillen). Hyvää iltaa! (Hetken perästä.) Tahdotteko nyt tavata Jessupia?

Lumley-G. Minä olen väsynyt, haluan levätä.

Granville. Muistatte kai, että asia on tärkeä?

Lumley-G. (kiusaantuneena). Kyllä, kyllä. — Kutsu hänet tänne.

Granville (oikealla uloskäytävällä seisovalle vartijalle). Kutsu tänne keksintöosaston johtaja. (Vartija poistuu hetkeksi ja palaa sitten entiselle paikalleen. Kohta lähestyy takaovella seissyt vartija Granvilleä ja kuiskaa tälle jotakin.) Poikanne haluaa tavata teitä.

Lumley-G. Onko hänestä tehty tiedusteluja?

Granville. On kyllä.

Lumley-G. Hyvä on.

(Vasemmalla ovella seisova vartija on lähestynyt Granvillea ja tehnyt tälle merkin.)

Granville. Teidän seitsemäs aterianne on valmis.

Lumley-G. Hyvä on.

Lumley-G. nuor. (astuu vartijoitten välitse sisään. Lähenee isäänsä lausuen tälle kunnioittavasti). Miten voitte, isäni?

Lumley-G. (kuivasti ja pistävästi). Sangen huonosti... Mitä tahdot?

Lumley-G. nuor. Vain nähdä teitä, isä.

Lumley-G. Lörpötystä.

Lumley-G. nuor. Isä ei saa unohtaa minua kokonaan! Ymmärtääkö isä?...

Lumley-G. En, en ymmärrä.

Lumley-G. nuor. (hätääntyneenä). Te ette voi hyvin, isä! Älkää lähtekö lentoretkelle tänään. Te voitte tulla merikipeäksi, isä.

Granville (keskeyttäen). Matkan on järjestänyt isänne lääkäri.

Lumley-G. Minä tarvitsen huvia... Etkö sinä tule mukaan?

Lumley-G. nuor. (hermostuneena ja kauhistuen). Mitä? Minäkö mukaan lentoretkelle?

Granville. Ei ole mitään vaaraa. Kaikki ilmalaivat on pidätetty liikenteestä. Yöpostin kuljetuskin on kielletty. Koko avaruus on meidän hallussamme. Yhteentörmäystä ei voi tapahtua.

Lumley-G. nuor. (yhä hädissään). Isä, isä, minä pyydän, älkää matkustako!

Granville (nuoremmalle Lumley-G:lle). Hyvä herra, lääkäri on määrännyt, ettei isäänne saa häiritä aterian aikana.

(Eräs vartija on lähestynyt kädessään kultainen tarjotin. Sillä olevalla kultaisella lautasella on tusinan verran tabletteja.)

Granville (ottaa tarjottimen ja menee Lumley-G:n ja hänen poikansa väliin, edelliselle). Olkaa hyvä!

Lumley-G. Kuinka monta minä saan ottaa?

Granville. Yhden.

Lumley-G. (ojentaa kuivan ja vapisevan kätensä hypistellen epävarmana kaikkia tabletteja. Valitsee sitten kaksi ja antaa eräälle vartijalle). Syö nämä! (Katselee tarkkaan vartijaa, ettei tämä voi piiloittaa tabletteja hihoihinsa, vaan ne todellakin syö. Odottaa hetken tulosta. Sitten ottaa vielä yhden tabletin, katselee sitä pitkään ja antaa lopulta pojalleen.) Sinä syöt tämän. (Lumley-G. nuor, tottelee määräystä, minkä jälkeen L.-G. ottaa vielä yhden tabletin käteensä antaen samalla Granvillelle merkin, että tarjottimen saa viedä pois.) Minä syön tämän hetken kuluttua.

(Palvelija vie pois tarjottimen. Toinen palvelija tulee samalla kuiskaamaan jotakin Granvillen korvaan.)

Granville. Jessup, keksintöosaston johtaja.

Lumley-G. Onko hänestä tehty tiedusteluja?

Granville. On kyllä.

Jessup (voimakas ja kunnioitusta herättävä virkapukuinen mies, jonka rinta on jalokivillä koristettujen ritarimerkkien peitossa, kumartaa juhlallisesti Lumley-G:lle). Valmis palvelukseenne, herra.

Granville. Asia koskee niitä toimenpiteitä, joita osastonne on toimeenpannut radiumin voimalähteiden selvillesaamiseksi.

Jessup. Mitä tarkoitatte, herra?

Granville. Ne ovat vaarallisia. (Ottaa taskustansa sanomalehtileikkeleen.) Tässä kirjoituksessa todetaan, että professori Holcomb on keksinyt uuden alkuaineen, jota hän nimittää radiumiitiksi ja joka kehittää tehokkaampaa voimaa kuin mikään aikaisemmin tunnettu aine, tunkee kaikkien esineiden läpi ja tuhoaa kaiken elollisen. Onko tämä totta?

Jessup. On, herra.

Granville. Entä jos radiumiitti joutuu jonkun anarkistin tai hullun käsiin? Millä tavoin silloin voidaan puolustautua murhaajaa vastaan? Teidän on lopetettava sellainen vaarallinen työskentely.

Jessup. Mutta, hyvä herra, ajatelkaahan, mikä merkitys radiumiitilla on. Se antaa niin paljon voimaa, että maan kaikki teollisuuslaitokset saadaan sillä pyörimään. Professori Holcomb voi synnyttää pisarasta merivettä niin paljon energiaa, että se riittää kuljettamaan rahtilentokoneen ympäri maapallon.

Lumley-G. (kiihkoisen ahnas loiste silmissään). Miksi te ette ole ennemmin siitä minulle ilmoittanut?

Jessup. Minun ilmoitukseni asiasta on ollut herra Granvillen hallussa jo viikon ajan.

Lmley-G. Minä sanon teille, mitä teidän on tehtävä. Emme voi pysäyttää töitä, vaan professori Holcomben on keksittävä minua varten jokin keino, jolla voin suojella itseäni radiumiittia vastaan. Ja sillä välin on Granvillen pidettävä huolta siitä, että minun henkivartijoitani lähetetään suojelemaan salaisuutta.

Jessup. Tahtonne on tapahtuva. (Kumartaa ja poistuu.)

Lumley-G. (kääntyen poikansa puoleen). Tunnetko itsesi aivan hyvinvoivaksi?

Lumley-G. nuor. Kyllä, isä.

Lumley-G. No niin, siinä tapauksessa luulen voivani syödä oman osani. (Syö tähän saakka kädessään pitämänsä tabletin.) Nyt saat mennä.

(Lumley-G. nuor, kumartaa isälleen ja poistuu huoneesta.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Lumley-Gotham, Granville, vartijoita.

Vartija (tullen ilmoittamaan). Rouva Granville haluaa puhua isänsä kanssa.

Granville. Sitä ei voida sallia. Maailman valtias on juuri nauttinut ateriansa, eikä sen perästä saa häiritä hänen ajatuksiansa.

Lumley-Gotham (väsyneesti). Mistä nyt taas on kysymys?

Granville. Ei se ole mitään tärkeätä. (Vartijalle.) Vaimoni ei saa tavata häntä.

Vartija. Mutta hän on itsepäinen, herra; hän ei lähde pois.

Granville (vartijalle). Jos hän synnyttää melua, niin vangitkaa hänet.

Vartija. Vangitako puolisonne, herra?

Granville. Se on määräyksenä.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Edelliset. Helma. (Oikealta alkaa kuulua sanasotaa, minkä jälkeen Helena tulee sisälle vartijoiden estelystä huolimatta.)

Helena. Kukaan ei voi estää minua pääsemästä isäni luo.

Lumley-G. (säikähtyneenä). Mitä tämä merkitsee?

Granville (astuen estävästi Helenan tielle). Seis!

Helena (Granvillesta välittämättä läheten isäänsä). Isä, minä tahdon puhua kanssasi.

Granville. Vaikene!... Ottakaa hänet kiinni!

Helena (vartijoitten lähestyessä koettaa kamppailla heitä vastaan). Isä, sinun täytyy kuunnella minua!

Lumley-G. (vapisevalla äänellä). Mitä tämä merkitsee? Mistä on kysymys?

Helena (vartijoille, joista pari on tarttunut hänen käsivarsiinsa). Kuinka te uskallatte? (Polkien jalkaansa.) Isä, käske noiden roistojen päästää minut irti!

Granville. Viekää hänet pois!

Lumley-G. Ei, ei, odottakaa... Mitä hän tahtoo? Mistä on kysymys?

Granville. Herra Lumley-Gotham, minä varoitan teitä kuuntelemasta häntä. Te tiedätte, että olette juuri syönyt ja tunnette lääkärinne varoitukset. Tällaisen varomattomuuden saatte kenties maksaa hengellänne.

Lumley-G. (vavisten, äärettömän pelon vallassa). Helena, kuinka uskallat häiritä minua? Tahdotko sinä riistää hengen isältäsi?

Helena. Oi, isä, isä, asiani on tärkeä, se ei siedä hetkenkään viivytystä... Isä, älä salli...

Lumley-G. (tukkii korvansa sormillaan ja rientää oikealle henkivartijoittensa seuraamana).

KYMMENES KOHTAUS.

Granville. Helena. Pari G:n vartijaa.

Helena (joka isänsä mentyä on luopunut vastarinnastaan). Voit antaa miehillesi määräyksen päästää minut vapaaksi. Minä en tee enää vastarintaa.

Granville. Minua ilahduttaa, että olet päässyt taas järkiisi. (Antaa vartijoille merkin päästää Helena vapaaksi.) Sinun pitäisi käsittää, ettet saa mitään aikaan.

Helena. Taistelu ei ole vielä loppunut.

Granville. Sinä aiot siis turvautua äitiisi, mutta salli minun vakuuttaa sinulle jo etukäteen, ettei sinun onnistu pelastaa Billy Kingdomin henkeä. Sinä voit vain häväistä itsesi.